Panganrannan lomakodin seinältä kesällä 2007 kuvattu toive.

Huomaan yhä enemmän pohtivani ikääntyvän ihmisen elintilaa, kun oman äitini kunto on hiipunut syksyn varisevien lehtien myötä. Sairaus nakertaa hänen muistiaan. Tekemiset hidastuvat, kädet vapisevat ja silmistä pilkistää avuttomuus yhä useammin. Muistista ei enää löydykään oikeita sanoja yhtä helposti kuin ennen. Asiat unohtuvat jo ennen kuin selkänsä ehtii kääntämään.

Äitini aina ollut ahkera lukemaan kirjoja. Tämä taito on äidilläni vielä säilynyt.  Raahaan kirjapinoja perheelleni kirjastoista lähes viikoittain. Se ei ihan helppo tehtävä perheessä, jossa on aina luettu paljon.

Saankin usein kuulla äidiltäni: "Olen lukenut tämän jo aiemmin!" 
- Hetkittäin olen jo ehtinyt toivomaan, että hänen muististaan häviäisivät kaikki luetut kirjat...