Ei pitäisi rutkuttaa säästä
emmekä rutkutakaan.
Mutta meikäläisten harrastukset kärsivät kovasti
jos sääasiat unohtuvat vielä päässä tykkänään.
Sataa saa mihin aikaan tahansa,
eikä veteen tarvitse lisätä ravinteita eikä jäärakeita
eikä etenkään väkilannoitteita saati geeliä.
Äärioloja jos voisi välttää,
olisimme entistä nöyrempiä.
Tällä tavoin voisi hiukan tasoittaa taaperrustamme
joka, kuten hyvin viisaudessasi huomaat,
tahtoo suuntautua lähinnä puutarhaan.
Emme siis tarvitse Nivalaan neljää sataa
millimetsiä vettä
ja olisihan se epäreilua
jos sitten Vehkalahdella ei sataisi kolmeen kuukauteen.
Karel Capekin Puutarhurin vuosi –kirja julkaistiin 1920.
Tämä runo on tuosta kirjasta.
Sen on suomentanut ja hiukan päivittänytkin
Mari Mörö Vapaasti versoo –kirjaansa.
Suosittelen Mari Mörön puutarha-aiheisia kirjoja muillekin kuin alan harrastajille.
Minä en ole perehtynyt puutarhanhoitoon, mutta Marin kirjat kertovat kiehtovasti tästä harrastuksesta. Tässä uusimmassa kirjassaan on mm. Valtion rautateiden puutarhojen historiasta ja tulevaisuuden energian tuotantoon sopivasta Jatropha curcas -kasvista. Kirjan sivuilta selviää myös mihin puutarhassa tarvitaan vauvashampoota ja kananmunan kuoria.
Kommentit