Olen tehnyt uuden aluevaltauksen - tai ainakin aivan hiukan tutustunut aiheeseen.

Kaikki alkoi taannoin kauppareissulla mieheni kanssa. Hän oli juuttunut hiplaamaan sähkötarvikeosastolle niitä näitä. Vaeltelin myymälähallissa ja silmiini osui tarjouskyltti fleeceloimista. Ex-ompelija-minäni suoritti pikaisen tarveaineiden yhteenlaskun ja totesin, ettei hinta kata edes niitä. Siispä pikainen puhelu torppaan Etelä-Karjalaan.

Hevosten omistaja kyseli loimien valmistajan ja muut yksityiskohdat. Lopulta hän päätyi samaan lopputulokseen kanssani. Todella edullinen loimitarjous oli osunut kohdalleni. Sain vielä opastusta sopivan koon löytämiseksi. Koot 135 cm ja 145 cm löytyivät nopsasti. Olinhan vuosien mittaan tottunut penkomaan lastenvaatetarjouksia.

Neitoikäinen hevonen on pienempi ja hänelle valitsin vihreää. Jo kypsempään frouva ikään ehtinyt sai sinisen loimen, jossa on full neck. Pikainen tutkailu selvensi minulle, että kyseissä koltussahan on poolokaulus.

                       
                                             Tässä siis  full neck -malli frouva-ratsun esittelemänä.

Sittemmin kävi ilmi, että hirvestyskausi tuo ilmeisen vaaran neitoikäisen hengelle. Kun hän seuraa metsäpoluilla edellä menevää frouva-ratsukkoa riimun jatkona, voi joku innokas hirvestäjä ampua hänet sarvettomana hirvenä. Siispä tarjouduin helpottamaan tilannetta huomioloimen muodossa.

Varastohyllyiltäni kaivelin lasten kurahousukankaita. Löysin kirkkaan oranssinpunaisen sadekangaspalan. Ei riitä yksinään, joten jatkeeksi hopean hohtoista sadekangasta ryntäiden suojaksi. Lisäksi vielä vuorikangas, pala fleeceä säkäpehmusteeksi, pari pikalukkoa (lasten sadehousumallia) ja loimen reunojen vahvikkeeksi nauhalootani pohjalta punaista nauhaa.

Mallia mittailin ostamastani fleeceloimesta. Vähän mutkia sinne ja tänne, levennystä säkäkohtaan, hännän päälle lerpaketta... Hienostihan tämä sujuu.

Ompelutilani osoittautuivat heti kovin pieniksi. Vain olohuoneen lattialle sain koko ompelukseni levälleen.

Pientä uskonpuutetta toki hiipi mieleeni, kun en päässyt kertaakaan välillä sovittamaan asua neitoikäiselle. No, olen ennenkin selvinnyt kiperistä tilanteista. - Riskejähän on elämässä otettava.

Punaista nauhaa jäi pätkä. Pyöräytin sen somaksi rusetiksi ja kiinnitin hännänsuojuksen saumakohtaan. Täytyyhän tytön koltussa rusetti olla pyllyn päällä keikkumassa.

Auts! Kun loimien hakija tuli,  lyhyt hevosoppimäärääni taas karttui. Hevosilla onkin eri säännöt ja kehonkieli kuin meillä kaksijalkaisilla. Rusetti loimessa hännän päällä tarkoittaa, että hevonen on potkivaa sorttia.

Eilen illalla siis haettiin loimet ja tänään ne suuntaavat kohti torppaa. Arvatkaa jännittääkö?

- Tohkeissani tietysti unohdin kokonaan valokuvaamisen.

Kuvan puuttumisen voinemme korvata ihailemalla Karvamopon mainioita kuvia. Erityisesti Lipsahduksia  -sivuilta löytyy dramatiikkaa.

Taitaapa niiltä sivuilta löytyä frouvan sukulainenkin.