Päivitin lukemieni kirjojen luetteloa.
Luettelo löytyy alhaalta oikeasta reunasta.

Vuosi 2011 oli ihan hyvä kirjavuosi. Luin 163 kirjaa ja lisäksi yritin lukea kolmea, jotka jätin kesken.

Lukemani kirjat olivat suomalaista kaunokirjallisuutta, elämänkertoja, muistelmia ja dokumentteja mm. punaorvoista, sotalapsista, evakoista, miehistä ja viimeeksi lukemani Tammisaaren pakkotyölaitoksen vangeista. Vastapainona näille oli dekkareita ja muuta ns. kevyempää kirjallisuutta. Luen yleensä kahta eri tyyppistä kirjaa vuorotellen mielialani mukaan.

Elokuun alussa  tein pientä laskelmaa alkuvuonna lukemistani kirjoista.

- Käsityöt jäivät viime vuonna tekemättä.

Huikean suuri virkattu tilkkupeitto  Tuomiokirkon rappusilla. Rappusille mahtui vain puolet kampanjan koko sadosta, joka on 7800 peittoa.

Tämän käsityötempauksen järjestivät Marttaliitto, Tekstiiliopettajaliitto ja Novita. Ne tarjoavat jättipeittoa Guinnesin ennätysten kirjaan uudeksi tilkkupeiton maailmanennätykseksi. Peitot lahjoitetaan nyt mm. Ensi- ja turvakoteihin vauvoille.

Minun virkkaamani peitto isoäidinneliöistä on pieni tilkku tuohon verrattuna. Tässä on vain 3960 erilaista tilkkua.

Virkkausohje  isoäidin neliöön löytyy Novitan sivulta.

Suureksi ihmeekseni huomaan, että Huittisten kaupungin sivuilla on tämä minun kotisivuni merkitty Koivisto Pirkko ompelija kotisivuiksi!!?? 

Laitoin viestin ja vaadin tähän vääryyteen välitöntä korjausta!

Helsingissä on joka vuotiset  Habitare 2011  messut sisustuksesta ja huonekaluista kiinnostuneiden iloksi. Tämä messutapahtuma on järjestetty ensi kerran jo vuonna 1970.

Käly etsiskeli 60-lukulaista sohvaa elokuussa.
Näyttää löytäneen!

Trash Design erikoisnäyttelystä löytyy tämä hänen  Avotakka-lehdelle  kunnostama sohva.

Sopisiko se sinun olohuoneeseesi?

Posti toi tänään paketin, jonka kuopukseni oli lähettänyt Japanista.

Hän on vaihto-oppilaana japanilaisessa perheessä ja käy paikallista koulua.

Nuo herkut ovat niin kauniita katsella. Raaskiiko niitä edes avata!

PS. Jännittäviä makuja!  Luumut on liotettu etikassa ja mausteliemessä. Kuulema perinteinen japanilainen herkku.

Huomasin, että tämä meillä harvakseen kukkiva kasvi oli tehnyt salaa upean kukinnon.

Raatokukka

Lisäsin tänä vuonna lukemieni kirjojen luetteloon sadannen kirjan.
Nyt on 32. viikko ja päiviä lienee jo kertynyt yli 220 eli runsaan kolmen kirjan viikkovauhdilla on alkuvuosi mennyt.

Silmäilin kirjaluetteloani, josta yli puolet on muistelma-, elämäkerta- ja dokumenttijulkaisuja. Pari ravintoa käsittelevää kirjaa (Vaaralliset viljat ja Ravinto & Terveys) sekä jokunen dekkari ja romaani.

Mukaan mahtuu vain muutama käännöskirja ja niistäkin osa on kotimaista alkuperää, mutta alkuaan ruotsiksi kirjoitettu.

En todellakaan enää muista jokaista lukemaani kirjaa, mutta päälimmäisenä mieleeni ovat jääneet viime sotien aikaa käsittelevät kirjat. Sota sinänsä ei minua ole kiinnostanut vaan se, kuinka naiset ja lapset ovat selvinneet noista vaikeista ajoista. Heidän vaikeutensa eivät loppuneet kun sota loppui, sillä liian moni jäi leskeksi ja orvoksi. Sama tilanne oli tietysti molemmin puolin rajaa.

Moni suomalainen on asettunut asumaan ulkomaille ja heidän kokemuksistaan on ollut mielenkiintoista lukea. Esim. Eija Wager kertoo Italiasta, Maratei Tsurunen Japanin vuosistaan. Diplomaattielämän näkökulma tulee esille Rea Yrjö-Koskisen, Merete Mazarellen ja Brita Kekkosen vaiheista kertovissa kirjoissa.

Eira Pättikankaan kirjat veivät minut "uuteeni kielimaailmaan", sillä Pohjanmaan murre oli minulle uusi tuttavuus. Olen ikäni kuullut lähinnä itämurteita ja tätä pääkaupunkilaista. Kun pienen harjoittelun jälkeen pääsin murteeseen sisälle, oli luettava kaikki Pättikankaan kirjoittamat kirjat, jotka löysin.

Lisäksi olen lukenut paljon muita mielenkiintoisia kirjoja, jotka löytyvät sivun oikeassa reunassa olevasta listasta.

Parasta on tietysti se, että on vielä valtaisa määrä lukemattomia kirjoja.

Maakellarin polulta löytyi uusi tulokas.

Korvasieni (Gyromitra esculenta)

Pihamme on vielä enimmäkseen lumen peitossa. Aurinko on vähitellen madaltanut korkeita lumikasoja.

Metsän reunan pälvipaikasta löysin nämä sinivuokot.

Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin omaelämänkerrallinen kirja Nollasta ykköseksi on päiväkirjamainen kuvaus heidän poikansa ensimmäisestä vuodesta.

Kumpikin vanhemmista kirjoitti tahollaan arjestaan, tunteistaan ja lapsen kehittymisestä. Vasta vuoden kuluttua he lukivat toistensa muistiinpanot. Tuloksena on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tarina.

Molemmat vanhemmat osallistuivat pojan hoitoon. Rosa oli alati saatavana olevana tissinä vauvalle kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen hän palasi työelämään. Simo ehti vauvan hoidon ohella myös viettää runsaasti humuaikaa ja matkustella paitsi työnsä vuoksi myös seuratakseen jääkiekko-otteluita.

Kirjasta saan tietää, että avioelämä on joskus veljeni perheessä haasteellista ja kälyni keitokset ovat mainioita. - Ehkäpä minäkin pääsen joskus hänen herkkujaan maistelemaan.

Seuraavaksi luen kirjan, jossa kerrotaan aivan toisenlaisesta lapsuudesta. Sodan haavoittama lapsuus kertoo vuosina 1939-44  suomalaislapsista sodan jaloissa evakkotaipaleella ja pommitusten keskellä.

Meillä joulukaktus avasi kukkansa vasta tammikuun puolella.

Yleensä kukinta on alkanut jo marraskuussa ja jatkunut pääsiäisen yli.

Uskomattoman kauniita ja erikoisen mallisia kukkia.

Tässä kaksi samalla tavalla tehtyä huopakukkakranssia, jotka olen viimeistellyt eri näköisiksi.

Kummassakin on pitkän vihreän varren molemmissa päissä punaisia kukkia.
Lisäksi huovutin punaisen huopanauhan, jolla sidoin kranssin päät yhteen.
Kukkavarsien päihin laitoin ohutta metallilankaa tukemaan kukkia.

Tänään on Loppiainen ja se päättää joulun ajan.
On aika kerätä pois joulukoristeet ja -valot.

Suomalaisessa kansanperinteessä joulun aikaa jatkui Nuutin päivään saakka eli 13.1.