Lempisatuni 
Olipa kerran, vaan ei ollut toista kertaa.
Sen pituinen se.

Se on tätä elettyä elämääni, jota en voi kelata takaisin ja elää uudelleen. Ei uusintoja. Kaikki on ollut yhtä ainutkertaista. Vuosia, kuukausia, viikkoja, jotka sisältävät hetkiä. Yritän opetalla tarttumaan näihin hetkiin. Loppu elämäni ensimmäisenä päivänä.

Lämmin, kostea, pimeä kuin marraskuinen aamu, joka pian löytää harmautensa. Harmaa antaa tilaa odotuksille ja toiveille. Lunta, aurinko vai haave kevään vehreydestä. Kaikkihan näyttää hyvältä harmaata taustaa vastaa.

On aika elää tämä päivä. Ja tarttua sen hetkiin.