Aurinko kurkkii kuusten latvojen takaa. Ei vielä jaksa kiivetä puiden latvojen yläpuolelle. Harakat hyppivät hangella ja oravat kisaavat kuusen runkoa pitkin. Upeitä hyppyjä oksalta toiselle. Tuossa hommassa pitää olla tarkka näkö ja vikkelät kynnet tarraamaan hentoisesta oksasta pitävä ote. Ja  matka jatkuu.
Muutaman ulkoilijan olen havainnut lähimetsässä koiransa kanssa. Eipä ole lapsiakaan näkynyt yhtään vielä tänään. Lienevätkö kodeissaan joulutohinoissa vai matkalla maaseudulle. Missähän jänikset ovat? Tuossa kuusen allahan se pitkäkorva tapasi kevättalvella vielä elämän menoa tarkkailla.

Nautin tästä hiljaisuudesta. En avannut enää edes radiota. Taisi tulla jo eilen jouluvalmistelu ja kiireen -toitotus kiintiöni täyteen. Minun tekisi mieleni lähteä neulelankahankintoja tekemään, mutta yritän sinnitellä tulevalle viikolle. Jospa silloin olisi väljempää.

Aamulla virkkasin muutamia kokeilukappaleita erilaisia kuusikulmioita ja kukkakuvioita. Vielä ei löytynyt sitä oikeaa. Nämä vaatisivat sileän ja kierteisenlangan ollakseen eduksi. Sormissani kulkisi nyt mielummin pehmeä kierteinen ja pörröisempi lanka. Niitäkin on varastoni pullollaan, mutta mieleistäni värivaihtoehtoa en ole vielä löytänyt. - Siis täydennyksen paikka.