Tänään ei ole minun onnenpäivänä, vaikka eilen näinkin sateenkaaren.
Aamulla yritin lähteä ajamaan pelkillä lukulaseilla. Onneksi tällä kertaa (!) havahduin heti kun ehdin peruuttamaan pois pihastamme. Kipaisin siis takaisin hakemaan toiset rillit.

Vein lapset kouluihinsa. Tein kaupassa tavanomaiset ruokaostokset. Kaikki sujui mallikkaasti. Luulisin. Peruuttelin pois parkkihallin pysäköintiruudusta kun muistin, että bensatankin kuva on loistanut oranssina jo parina päivänä. Pakkasesta viis ja suunta lähimmälle huoltoasemalle. Tankkauspisteen ympäri tällä kertaa yksi ylimääräinen kierros, kun muistin väärin kummalla puolella autoni täyttöaukko on.
Sormet kohmeessa ja järki jäässä. Pipot, huput ja huivit kiedottuina nenäpäätä myöten törkin pankkikortin automaattiin. Kiireellä täyttöletku auton kylkeen. Paikallani hyppien ja kättä vaihtaen onnistuin tankkaamaan. Korkki kiinni ja kotiin.

Kotona sulattelin pahimmat kohmeet ja tarkastelin aikaansaannoksiani. Kaikki hyvin paitsi, että kuitin mukaan olin täyttänyt autoni tankin 98 oktaanisella.
Voihan himputti! Minullehan on vakuutettu, että 98:n pistooli ei edes mahdu autoni tankin täyttöaukon suusta sisään. Ehkä pistooli kutistuu kovalla pakkasella tai sitten on todella niin kuin hyvän tahtoiset ihmiset vakuuttavat: "Blondeilta onnistuu kaikki!"